Pääsiäinen on kristinuskon suurin juhla. Paaston kautta olemme laskeutuneet pääsiäiseen ja juhlineet ylösnousemusta. Pääsiäisjakso jatkuu helluntaihin, Pyhän Hengen vuodattamisen juhlaan.

Hiljaisen viikon maanantai

On Jeesuksen inhimillisyyden hetki. Pelko saapuu, myös Jumalan Poika voi tuntea tuskaa ja avuttomuutta. ”Rukoilkaa minun kanssani”, hän pyytää puutarhassa opetuslapsilta. Nämä lupaavat, mutta nukahtavat yksi toisensa jälkeen.

Jeesus on yksin: ”Isä, ota pois minulta tämä malja. Mutta ei niin kuin minä tahdon, vaan niin kuin sinä.” Jeesuksen toive ei toteudu. Pelastus ei ole tulossa. Sotilaat tulevat.

Päivän evankeliumiteksti

Joh. 18: 1-27

Jeesus lähti opetuslapsineen Kidroninpuron toiselle puolen. Siellä oli puutarha, ja Jeesus ja opetuslapset menivät sinne. Myös Juudas, hänen kavaltajansa, tunsi paikan, koska Jeesus oli monesti ollut siellä opetuslastensa kanssa. Niinpä Juudas otti mukaansa sotilasosaston sekä ylipapeilta ja fariseuksilta saamiaan miehiä, ja he menivät puutarhaan lyhdyt, soihdut ja aseet käsissään.

    Jeesus tiesi kaiken, mikä häntä odotti. Hän meni miehiä vastaan ja kysyi: ”Ketä te etsitte?” ”Jeesusta, sitä nasaretilaista”, vastasivat miehet. Jeesus sanoi: ”Minä se olen.”

    Miesten joukossa oli myös Juudas, Jeesuksen kavaltaja. Kun Jeesus sanoi: ”Minä se olen”, he kaikki perääntyivät ja kaatuivat maahan. Jeesus kysyi uudelleen: ”Ketä te etsitte?” He vastasivat: ”Jeesus Nasaretilaista.” Jeesus sanoi heille: ”Johan minä sanoin, että se olen minä. Jos te minua etsitte, antakaa näiden toisten mennä.” Näin kävivät toteen hänen omat sanansa: ”Niistä, jotka olet haltuuni uskonut, en ole antanut yhdenkään joutua hukkaan.”

    Simon Pietarilla oli miekka. Hän veti sen esiin ja sivalsi ylipapin palvelijalta oikean korvan irti; palvelija oli nimeltään Malkos. Mutta Jeesus sanoi Pietarille: ”Pane miekkasi tuppeen! Kun Isä on tämän maljan minulle antanut, enkö minä joisi sitä?”

    Sotilaat, joita komensi korkea upseeri, ja juutalaisten lähettämät miehet vangitsivat nyt Jeesuksen, panivat hänet köysiin ja veivät hänet ensiksi Hannaksen luo. Hannas oli senvuotisen ylipapin Kaifaksen appi. Juuri Kaifas oli antanut juutalaisille neuvon, että olisi parasta, jos yksi mies kuolisi koko kansan puolesta.

    Simon Pietari ja eräs toinen opetuslapsi menivät Jeesuksen perässä. Tuo toinen oli ylipapin tuttu ja pääsi siksi Jeesuksen mukana ylipapin palatsin pihaan. Pietari jäi seisomaan portin ulkopuolelle, mutta opetuslapsi, joka tunsi ylipapin, meni puhumaan porttia vartioivalle palvelustytölle ja toi Pietarin sisälle pihaan.

    Palvelustyttö sanoi Pietarille: ”Et kai sinäkin ole tuon miehen opetuslapsia?” ”En ole”, vastasi Pietari. Oli kylmä, ja siksi palvelijat ja vartijat olivat sytyttäneet hiilivalkean ja lämmittelivät sen ääressä. Myös Pietari seisoi heidän joukossaan lämmittelemässä.

    Ylipappi kysyi Jeesukselta hänen opetuslapsistaan ja opetuksestaan. Jeesus vastasi: ”Minä olen puhunut julkisesti, koko maailman kuullen. Olen aina opettanut synagogissa ja temppelissä, kaikkien juutalaisten kokoontumispaikoissa. Salassa en ole puhunut mitään. Miksi sinä minulta kysyt? Kysy kuulijoiltani, mitä olen heille puhunut. He kyllä tietävät, mitä olen sanonut.”

    Jeesuksen vastattua näin yksi lähellä seisovista vartijoista löi häntä kasvoihin ja sanoi: ”Noinko sinä vastaat ylipapille?” Jeesus sanoi miehelle: ”Jos puhuin väärin, osoita, mikä puheessani oli sopimatonta. Jos taas puhuin oikein, miksi lyöt minua?”

    Hannas lähetti Jeesuksen köysissä ylipappi Kaifaksen luo.

    Simon Pietari seisoi lämmittelemässä. Miehet sanoivat hänelle: ”Et kai sinäkin ole hänen opetuslapsiaan?” ”En ole”, Pietari kielsi. Mutta muuan ylipapin palvelija, sen miehen sukulainen, jolta Pietari oli lyönyt korvan irti, sanoi hänelle: ”Kyllä minä näin sinut siellä puutarhassa hänen seurassaan.” Pietari kielsi taas, ja samassa lauloi kukko.

Sulje